The Life of Harmony
The Life of Harmony is a solo work inspired by female-looking objects and robots, indulging in the themes of dystopia, post-humanism, sexualisation and objectification. The slow-phased and minimalistic performance invites its spectator into a meditative yet uncomfortable stage, where they have the opportunity to investigate their usage of gaze.
With the help of theatre makeup and physical practices, the performer becomes a doll-like object to practice embodiment of three different female-gendered objects. The restricted anatomy of the figure defines the dramaturgy of the performance from start until finish, leaving plenty of room for the audience to look, feel, objectify and have an inner dialogue.
The performance has a loaded atmosphere with a lot of expectations, but it leaves you melancholic: it doesn’t know how to offer a relief.
One of the robot’s my performance is inspired by, Harmony 3.0, is a sex robot with artificial intelligence. Harmony has a self-lubricating vagina, warm skin and heated genitals, but she can’t stand up without external support. She actually can’t move with her body; only with her head, mouth and eyes. But she remembers your favourite food!
You can customise the body to look as desired, all the way to styling the pubic hair. What does it do in a bigger picture that you’re able to buy human-looking objects to use, caress, nourish and rape? Especially now that they can think by themselves?
Premiered at: Weld -theatre, Stockholm June 2018.
Duration: 32 minutes
Concept and Performance: Tiia Kasurinen
Light Design: Sofia Linde
Sound Design: Olli Lautiola
Artistic advice: Tamara Alegre
The Life of Harmony
The Life of Harmony on sooloteos, joka on inspiroitunut naisen näköisistä esineistä ja roboteista; tutkien dystopian, post-humanismin, seksualisoinnin ja esineellistämisen teemoja. Esitys ilmentyy hidastempoisena, epämukavana ja hienovaraisena työskentelyhetkenä kontrolloidussa naiskehossa.
Esityksen keskiössä on tarkkailun alaiseksi asettuva keho: esiintyjä esineellistää itsensä maskeerauksen ja kehollisten tehtävien avulla nukkemaiseksi figuuriksi – hahmoksi, jonka rajoitettu anatomia määrittelee esityksen kulun ja tahdin alusta loppuun – tarjotakseen katsojalleen tilaisuuden tutkia katseensa kulkua suhteessa esillä olevaan kehoon. Teos jättää reflektoinnin yksin katsojalle ja keskittyy itseensä, antaen runsaasti tilaa katseelle ja sen neuvottelulle.
Esitys on tunnelmaltaan odottava ja jännittynyt, mutta jättää haikeaksi – se ei osaa ehdottaa ratkaisuja tai helpotusta.
Yksi robotti, kenestä esitys on inspiroitunut on Harmony 3.0: tekoälyinen seksirobotti, joka on tuotu markkinoille joulukuussa 2017 (valmistaja Realbotix). Harmonylla on automaattisesti kostuva vagina, lämmin iho ja lämmitetyt genitaalit, mutta hän ei voi seistä anatomiallaan ilman ulkoista tukea. Hän ei voi itse asiassa liikuttaa kehoaan; ainoastaan päätään, suutaan ja silmiään. Mutta hän muistaa lempiruokasi ja -elokuvasi!
Asiakas voi kustomoida Harmonyn kehon näyttämään erilaisilta naiskehoilta. Yhtiö on hiljattain lanseerannut myös miestä muistuttavan robotin. Mitä se tarkoittaa yhteiskunnallisesta perspektiivistä, että voit ostaa ihmisen näköisen robotin käyttöön, hellimiseen, huolenpitoon ja raiskaamiseen? Varsinkin nyt, kun he osaavat jo ajatella itse?
Teos keskittyy ilmentämään kolmen länsimaisista kauneusihanteista syntyneiden – ja niitä muokanneiden – naisfiguurien kehollisuutta ja anatomiaa mahdollisimman täsmällisesti: jo 59 vuotta sitten syntyneen Barbie-nuken, AI -seksirobotti Harmony 3.0:n sekä Avan, fiktiivisen AI -robotin elokuvasta Ex-Machina. Esiintyjä sukeltaa jokaiseen anatomiaan omistautuneesti, onnistuen ja epäonnistuen, yrittäen saada kustakin kehollisuudesta mahdollisimman paljon irti.
Esitys on saanut ensi-iltansa Weldillä, Tukholmassa kesäkuussa 2018.
Kesto: 32 Minuuttia
Konsepti ja Esitys: Tiia Kasurinen
Valosuunnittelu: Sofia Linde
Äänisuunnittelu: Olli Lautiola
Mentorointi: Tamara Alegre
TIIA KASURINEN 